Vallisaaren historia
Keskiajalla merenkulkijat saivat saaren monista lammista puhdasta vettä. Saarta kutsuttiin Träsköksi. Helsingin luotsit siirtyivät Santahaminasta Vallisaareen 1700-luvulla. He asuivat vaatimattomissa puurakennuksissa ympäri saaren. 1700-luvun alkuvuosikymmenien merisodissa saareen haudattiin venäläisiä sotilaita.
Viaporin linnoituksen perustaminen 1700-luvun puolivälissä muutti rajusti karun ja kallioisen Vallisaaren ilmettä. Kustaanmiekan salmen vastakkaisella rannalla olevaan saareen rakennettiin tykkipatteri. Saari sai nimekseen Skanslandet. Viaporin karja laidunsi Vallisaaressa ja metsät kaadettiin linnoituksen polttopuiksi. Saari oli lähes puuton 1800-luvun alussa.
Ruotsalaiset hautasivat 1789 ja 1790 Ruotsinsalmen meritaistelun vainajiaan suuret määrät Vallisaareen.
Oolannin sodasta (1854–1855) lähtien Vallisaareen rakennettiin merelle ampuvia tykkipattereita. Tykkiasemia sijoitettiin korkeille kalliolle. Keskelle saarta kohosi 1860–1870-luvuilla tsaari Aleksanteri II:n tarkastama ja tsaarin perillisen mukaan nimetty Tsesarevitshin patteri. Suomalaiset kutsuivat saarta vierailun jälkeen Aleksanterin saareksi ja saaren keskuslinnoitusta Aleksanterin patteriksi. Seuraavien vuosikymmenien aikana rahdattiin Santahaminasta valtavat määrät hiekkaa, josta rakennettiin yli 30 metrin korkeuteen kohoavat, suunnattomat maavallit.
1800-luvun puolivälissä saarelle siirrettiin eristyssairaalan Viaporissa koleraan sairastuneet. Heidät haudattiin Santahaminaan.
1800-luvun lopulla saari oli Venäjän laivastolle tärkeä tykistösaari, joka suojasi Viaporia ja Kruunuvuorenselän sotasatamaa. Vallisaaren pohjoisosaan rakennettiin kasarmialue. Luotseille rakennettiin vuonna 1878 kerrostalo. Vuonna 1906 saarella käytiin Viaporin kapinaksi kutsuttu taistelu. Ennen ensimmäistä maailmansotaa saaren sotilaallinen merkitys väheni, kun tykkipattereita rakennettiin kauemmaksi ulkomeren saarille. Venäläiset poistuivat saarelta keväällä 1918.
Suomalaiset ottivat Vallisaaren varasto- ja varikkosaarekseen, jossa ladattiin tykistön ja laivaston ammuksia ja miinoja. Ensimmäiset suomalaiset asukkaat tulivat saarelle heti 1920-luvun alussa. Vuonna 1937 saarella tapahtui tuhoisa räjähdys. Kaksitoista varikon työntekijää menehtyi. Saari autioitui hetkeksi. Toisen maailmansodan jälkeen saari asutettiin uudellaan. Asukkaita oli 1960-luvulla yli 200. Saarella oli muun muassa koulu ja kauppa.
Vuonna 1971 Vallisaaressa aloitti toimintansa Suomenlinnan rannikkorykmentin I patteriston esikunta. Saareen sijoitettiin Helsingin turvaksi neljä 100 millimetrin tornitykkiä. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin patteristo lakkautettiin, saari muuttui miehittämättömäksi vartiolinnakkeeksi ja varastoalueeksi. Saaren viimeiset ammusvarastot tyhjennettiin 2010-luvun alussa.
Vallisaari kuuluu valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön ja Suomenlinnan Unescon maailmanperintökohteeseen.