Vallisaari

Keskiajalla saarta kutsuttiin Träsköksi, hieman myöhemmin Bokholmiksi. Helsingin merenkulkijat saivat saaren monista lammista puhdasta vettä. 1700-luvulla Viaporin turvaksi rakennettiin Kustaanmiekan salmen vastakkaisella rannalla olevaan Vallisaareen tykkipatteri, ja saari sai nimekseen Skanslandet. Viaporin karja laidunsi saaressa ja metsät kaadettiin linnoituksen polttopuiksi. Saarelle siirrettiin Viaporissa koleraan tai ruttoon sairastuneet odottamaan loppuaan.

1860-luvulla Vallisaari linnoitettiin ja saaren ilme muuttui kokonaan. Keskelle saarta kohosi tsaari Aleksanteri II:n tarkastama ja Tsaarin perillisen mukaan nimetty Tsesarevitshin patteri. Suomalaiset kutsuivat saarta vierailun jälkeen Aleksanterin saareksi ja saaren keskuslinnoitusta Aleksanterin patteriksi. Seuraavien vuosikymmenien aikana rahdattiin Santahaminasta valtavat määrät hiekkaa, josta rakennettiin yli 30 metrin korkeuteen kohoavat, suunnattomat maavallit, jotka ovat edelleen olemassa.

Valli- ja Kuninkaansaarella esiintyvien perhoslajien kirjoa on selvitetty vuosikymmenten ajan. Vuoden 2012 systemaattisissa tutkimuksissa tunnistettiin 70 uhanalaista ja silmälläpidettävää lajia. Niistä suurin ja samalla uhanalaisin osa eleli Suomen oloissa tykkipihoille ja linnakevalleille syntyneille poikkeuksillisen hienoilla kedoilla ja niityillä. Myös saaren jalopuissa oli erittäin runsas ja edustava perhoslajisto – joukossa useita harvinaisia eteläisiä ja vaativia lajeja.