Santahamina
Santahamina on ollut asutettu viikinkiajoista lähtien. Keskiajalla Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa ja kenraalikuvernööri Pietari Brahe suunnittelivat Helsingin perustamista saarelle. 1800-luvulla Santahamina oli Viaporin varuskunnan leirisaari. Oolannin sodan aikana saari linnoitettiin ja sinne rakennettiin 12 tykkipatteria. Punatiilikasarmit ovat valmistuneet 1900-luvun alussa. Sisällissodan jälkeen huhtikuussa 1918 venäläiset jättivät saaren saksalaisille. Seuraava kesänä Santahaminassa toimi naisvankileiri ja sen hautausmaan hiekkoihin kätkettiin 1 300 Suomenlinnan vankileireillä menehtynyttä punaista.
Suomen itsenäisyyden alussa saari oli ilmavoimien, jalkaväki-, viesti- ja panssarijoukkojen käytössä. Helmikuussa 1944 Santahaminan ilmatorjuntatykistö teki suurteon torjuessaan Neuvostoliiton ilmavoimien pommitushyökkäykset Helsinkiin. Talvi- ja jatkosodan jälkeen saari jatkoi Helsingin ilmatorjunnan, kadettien ja Uudenmaan jääkärien varuskuntasaarena. Nykyään siellä toimivissa Kaartin Jääkärirykmentissä ja Maanpuolustuskorkeakoulussa palvelee 2 000 varusmiestä ja akateemista upseeriopiskelijaa. Asukkaita saarella on 500 ja työpaikkoja 1 000.
Santahaminassa humisevat vanhat korpi- ja kangasmetsät. Itäosan ampumaratojen maastot ovat muuttumassa Helsingissä ainutlaatuisiksi aarniometsiksi. Saaren sisäosien korpisoilla tuntee olevansa erämaassa. Metsät voivat hyvin. Liikkumisrajoitukset ylläpitävät Santahaminan luonnonarvoja. Saarelta on tunnistettu 240 uhanalaista eliö- ja kasvilajia.
Valtioneuvosto nimesi vuonna 2009 Santahaminan valtakunnallisesti arvokkaaksi kulttuuriympäristöksi. Kulttuurikerrostumia on eri aikakausilta; jäänteitä keskiajalta, Venäjän keisarikunnan 1850-luvulla rakentamat ja vuoteen 1917 asti täydennetyt tykkipatterit, 1910-luvulla rakennetut punatiilikasarmit ja itsenäisyyden aikana rakennetut sotilas- ja siviilirakennukset. Museovirasto on määrittänyt Santahaminassa olevan kaikkiaan 50 muinaismuistokohdetta ja -aluetta.
Santahaminassa on viime vuosina tunnistettu noin 120 lajia uhanalaisia tai harvinaisia perhosia. Arvokkain lajisto viihtyy erityisesti avoimilla hiekkamailla – Saharaksi kutsutulla alueella ja ampumaradoilla. Saari onkin hietikkolajiston tärkein esiintymisalue keskisellä Uudellamaalla. Santahaminassa elää myös monia ketolajeja, joita uhkaa muualla elinympäristön umpeenkasvu ja avoimien alueiden katoaminen. Sen metsissä on paljon perhosia; edustava lounainen lehtolajisto sekä jäkälillä ja käävillä eläviä vanhojen metsien lajeja.