Merilinnoitus
Venäjän kärsimä tappio Japanille Tsushiman saaren meritaistelussa toukokuussa 1905 muutti Viaporin merkityksen. Pietarissa valmistauduttiin torjumaan länsiliittoutuneiden mahdolliset maihinnousuyritykset Suomenlahdella linnoittamalla rannikot Saarenmaalta ja Ahvenanmaalta aina Kronstadtiin asti. Torjunta perustui vahvoihin merellisiin tukikohtiin; Viaporin, Tallinnan ja Viipurin linnoituksiin ja niiden jalkaväkeen. Valtaisa linnoitusjärjestelmä nimettiin Pietari Suuren merilinnoitukseksi. Helsingin edustan linnoitusketju, meririntama, ulotettiin Helsingin edustana ulkosaarille Itä-Villinkiin, Isosaareen, Kuivasaareen, Harmajalle, Katajaluotoon, Rysäkarille aina Miessaareen asti.
Keväällä 1918 rannikkolinnakkeet jäivät saksalaisen Itämeren divisioonan haltuun ja kesästä alkaen siirtyivät vastaperustetun Suomen rannikkotykistön käyttöön. Toisessa maailmansodassa huippuunsa modernisoidut ranikkolinnakkeet esitivät pelkällä olemassolollaan Neuvostoliiton Punalippuisen Itämerenlaivaston hyökkäysyritykset Herlsinkiin.
Nykypäiviin asti Suomen rannikkopuolustus on perustunut linnakkeiden tulenkäyttöön. Viimeisen vuosikymmenen kuluessa on linnakkeista vaihettain luovuttu. Vuonna 2016 Helsingissä sotilaallisessa tykistökäytössä on Isosaari ja koeampumakäytössä Katajaluoto.